Puistoilua

Edellisestä päivityksestä onkin näköjään ehtinyt vierähtää viikko.

Martta kyläilemässä (c) Hanna

Uuden vuoden aaton aattona (eli pe 30.12.) Martta lähti yökylään miehen isosiskon luo kun me taas mentiin PMMP:n keikalle ja ulos syömään. He olivat mm. käyneet Helsingissä koirapuistossa ja törmänneet siellä 2,5v lagotto narttuun. Neiti oli käyttäytynyt oikein vieraskoreasti, joten se on kuulemma toistekin tervetullut kylään ;)

Itse uusi vuosi meillä meni rauhallisesti. Martta ei sisällä ollessaan pelännyt ollenkaan pihalta kuuluvaa pauketta. Käytettiin se ennen kuutta (jolloin ilotulituksen sai lain mukaan aloittaa, mutta toki jotkut olivat ottaneet varaslähdön) ulkona ja seuraavan kerran yhdentoista aikoihin, kun pihalla oli hiljaisempaa. Kyllähän Martta ulkona hieman säpsähteli pauhetta, mutta lykkäsin sille aina namia nenän eteen, niin lopulta se ei ollutkaan niin kummallista :)

Tästä vauhtipakkauksesta on vaikea saada hyviä kuvia hitaalla kamerallani.

Martta ei siis tuota hoitokertaa aiemmin ollut käynyt koirapuistossa. Nyt sitten itsekin päätin ottaa selvää, missä meidän lähimmät koirapuistot on (tiesin vaan missä edellisen asunnon lähi puistot on) ja tällä viikolla ollaan käyty katsastamassa kaksi lähimpänä olevaa puistoa. Louhelan koirapuisto oli paljon tasaisempi ja avarampi maastoltaan, kun taas Myyrmäen koirapuisto oli täynnä puita ja vaikutti enemmän metsältä. En vaan oikein tiedä, että kuuluuko Martta isojen vai pienien koirien puolelle. Puiston sääntökyltissä luki, että suuret koirat ovat yli 40cm korkeita ja 15kg painoisia. Martta on ehkä juuri tuon 40cm ja tarkkaa painoa en tiedä (mutta ei se ainakaan noin paljon paina).

Martta ja Lammas... jälleen vauhdikas kuva.

Kerroin edellisessä päivityksessä Martan uudesta lemppilelusta. Harkitsin jo syvästi tekeväni sille ruumiinavauksen, koska Lampaan mahassa oli vingutin. Noita vinkuleluja löytyy kyllä ennestäänkin, mutta tuossa se oli erittäin kimeä-ääninen. Onneksi minun ei tarvinnut ruveta tähän toimenpiteeseen - Martta nimittäin oli itse saanut lampaalle reiän selkään, jota kautta kaivoin vinguttimen pois ;) Tästä operaatiosta huolimatta Lammas on yhä yhtä ihana.

Ja sitten vielä kuvia tämän päiväiseltä metsälenkiltä...

Vielä on vähän lunta, vaikka vettä satoikin

Martta lempipuuhassaan: kaivamassa

Lievästi tärähtänyt, mutta loistava tilanne kuva.

Tahaton poseeraus.

Hepuli osa 1

Hepuli osa 2

Martta katselee lähijoen sorsia.

Haluan vielä loppuksi muistaa eräitä kaneja. Muutama viikko sitten menehtyi Jätkän Lewi-täti. Lewi ei kirjaimellisesti ole Jätkälle sukua, mutta Jätkä kasvoi Lewin kanssa ja sen lempipuuhaa oli pienenä änkeä Lewin mahan alle. Myöhemmin Jätkä ja Lewi saivat yhteisiä poikasia.
Maanantaina menehtyi myös Jätkän Hami-äiti, joka kuoli todennäköisesti suruun, kun hänen häkkikumppaninsakin kuoli. Hami oli itselleni muutenkin rakas, koska se matkusti meidän kanssamme Annan luo n. 450km matkan.

R.I.P. Hami ja Lewi