Aloitin viikko sitten kutomaan Martalle villapaitaa Yhteishyvän ohjeen mukaan. Sain sen keskiviikkona hihoja vaille valmiiksi, mutta sitten sovitin sitä ja se jäi aika pahasti ruttuun selästä, joten purin sen. En toki kokonaan, mutta sen verran, että sain selkäosaa lyhyemmäksi ja hieman pidensin myös jalkojen väliin tulevaa kappaletta. Saa nyt sitten nähdä onnistuisiko se tällä kertaa. En nimittäin sitä enää toista kertaa jaksa purkaa! Valokuvia en valitettavasti vieläkään saa liitettyä, kun sitä tietokoneen johtoa ei ole kuulunut.
Martta kyllä suuresti arvostaa villapaidan sovittamista; se on nyt ruvennut epäilemään mun luoksetulokutsuja. Se mulkoilee ja miettii kauan, että laittaako se taas sen typerän vaatteen mun päälle. Olen kyllä yrittänyt lahjoa sitä nakinpaloilla aina kun neiti joutuu villapaitaa sovittamaan.
Näillä paukkupakkasilla Martan tossut ovat olleet kovassa käytössä. Ilman tossuja se rupeaa nostelemaan jalkojaan, jos pysähtyy hetkeksikin nuuhkimaan jotain. Monet ohikulkijat ovat kyllä katsoneet tossuja pitkään, mutta siinäs katsoo... koittaisivat kävellä itse tuolla paljain jaloin ;) Nähtävästi Hesarin koirablogin Lennyllä on samanlaiset tossut kuin meillä!
Lenkeillä tulee kyllä joskus vastaan mielenkiintoisia tapauksia. Tänään vastaan tuli huonosti suomea puhuva nainen, joka kuulemma lenkitti tyttärensä koiraa. Joku mies oli sanonut tälle tädille, että hänen tyttärensä koira on espanjanvesikoiran ja villakoiran sekoitus, joten Martankin täytyy olla, koska ne näyttivät lähes samalta (kummallakin oli kihara karva ja olivat saman kokoisia, mutta siinä olikin ne yhtäläisyydet)! Yritin kyllä selittää ettei niin ole, mutta kielimuurin takia se ei tuntunut menevän jakeluun. Sitten täti kertoi minulle, että tämä koira on jo kahdeksan vuotias ja yhä neitsyt ja kysyi myös aionko teettää Martalla pennut. Kerroin, että Martta on meillä sijoituksessa eli kyllä Martalla teetetään pennut sitten joskus. Seuraavaksi hän luonnollisesti ehdottikin, että teetetään meidän koirilla keskenään pennut, kun niistä tulisi varmasti todella suloisia! Yritin sitten myös selittää, että se tuskin tulee onnistumaan, kun Martalla ei teetetä pentuja vielä moneen vuoteen. Martalla kun ei ole ollut vielä edes ensimmäisiä juoksuja! No, onneksi päästiin siitä sitten livahtamaan.
Ajattelin, että Marisa varmasti riemastuisi ideasta teettää sekarotuiset pennut! Sattumalta Marisa soittikin juuri äsken ja kerroin hänelle tämän tarinan. Saatiin ainakin kunnon naurut ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti