Puutarhatyöntekijä

Kävimme viime viikolla jälleen Seinäjoella Martan kanssa. Martta pääsi toimimaan terapiakoirana ja sen lisäksi kovasti avusti siskon tontilla. Siellä siis piti pihalta kerätä kivet, oksat ja juuret pois, että nurmikko voidaan kylvää. Martta otti sitä kaiken ilon irti, kun pääsi oikein luvan kanssa kaivamaan ja ympärillä riitti keppejä vaikka muille jakaa. Siskon lapset jopa innostuivat heittelemään Martalle keppiä. Neiti rupesi käymään hieman ylikierroksilla, niin piti viheltää peli poikki. Martta siis rupesi haukkumaan heti kun jollain oli keppi kädessä ja tytöt tietenkin äkkiä heittivät kepin pois. En halunnut, että Martta oppii, että haukkumalla hänelle heitetään keppi.

Kuten kuvasta näkyy, niin naamakin oli sen näköinen, että Martta avusti ahkerasti ;)

Neiti pääsi reissun aikana myös tutustumaan lähietäisyydeltä siiliin, joita muuten nähtiin saman alle kilometrin lenkin aikana yhteensä viisi!

Ja kun niistä Martan fobioista on ollut aiemmin puhetta, niin tässä on vielä viimeisin fobian kohteista: leikkikentän hiekkalaatikossa oleva puusika! Se oli vähintäänkin epäilyttävä tyyppi.

Hirveä hirviösika.

P.S. Pupuvauvoja ei tullutkaan :/ Helmi ei siis tullut tiineeksi ensimmäisellä astutus yrityksellä. Jätkästä ei siis tullut toista kertaa isäpupua. Toista astutuskertaa tällä yhdistelmällä ei tule, kun välimatka on niin pitkä. Hieman harmittaa, kun noita pitkäkarvaisia on Suomessa niin vähän... No, pitää katsoa josko löydän Hilmalle sopivan uroksen niin sitten vielä tämän vuoden puolella saattaisi vauvoja tullakin. Ja Helmi kuulemma aiotaan astuttaa seuraavan kerran kääpiölupalla, joten saa nähdä minkä pituista karvaa sieltä sitten tulee.