
Menimme heinäkuun ensimmäisellä viikolla Martan kanssa taas Seinäjoelle. Ukko tuli perästä viikonloppuna ja menimme vanhempieni mökille.

Olin pakannut uikkarit mukaan, kun oli niin lämmin päivä ja samalla päätin opettaa Martan uimaan. Eikä se ollut edes kovin vaikeaa! Ei tarvinnut kuin mennä syvään kohtaan ja laittaa kädet poikkipäin Martan mahan alta ja Martta sai harjoitella potkimista. Nopeasti se sen oppi, että takajaloillakin täytyy potkia eikä vain yrittää kurkottaa niillä pohjaan. Välillä se toki unohtui ja "uiminen" meni taas pärskimiseksi. En tiedä kävikö Martta niin ylikierroksilla vai tuliko sen kylmä, kun koko koira ihan tärisi hetken uinnin jälkeen. Vesi oli kyllä lämmintä ja koiran häntä heilui koko ajan samoin kuin se myös ulisi samalla lailla kuin innostuessaan.
Uimaan oppimisen jälkeen Marttaa olikin sitten mahdoton saada järvestä pois! Neidiltä unohtui korvat siinä vaiheessa, kun sitä kutsuttiin pois järvestä. Ainut millä sen sai sieltä pois oli, että kaikki muutkin lähti, mutta sitten kun siellä oli ne toisetkin pikku vesipedot, niin eihän Martta sieltä olisi millään lähtenyt. Tytöt vaan eivät uskaltaneet uida silloin kun Martta oli järvessä. Martan mielestä kun on niin hauskaa yrittää napata roiskuva vesi suuhun.
Koko viikonlopun Martta siis kävi hieman ylikierroksilla. Sitä ei olisi millään saanut mökkiin asti. Välillä se kävi pyörähtämässä ovella ja samantien lähti ulos juoksemaan. Eikä se olisi millään antanut ottaa itseään kiinni. Piti siis huijata neiti pysymään hetki paikallaan, että sen sai napattua syliin, kannettua sisälle mökkiin ja laitettua oven kiinni. Muuten se ei olisi malttanut syödä eikä juoda (muuta kuin järvestä) koko viikonlopun aikana!
Kävimme myös moottoriveneilemässä. Se oli hieman jänskää. Kamalinta siinä näytti olevan se, että emäntä istui veneen perällä ohjaamassa kamalasti pärisevää perämoottoria ja Martan täytyi istua isännän kanssa kiltisti paikallaan veneen keskiosassa. Sen piti monta kertaa yrittää tulla jotain kautta veneen peräosaan mamman luo. Veneilyä täytyy vielä harjoitella, että neiti oppisi ettei veneestä saa yrittää hypätä pois kesken kaiken ja siellä voi istua paikallaan ihan rauhallisesti...
Veneilyn jälkeen meillä sitten olikin pinkki koira. Epäilin ensin, että onko pelastusliivit jotenkin hiertäneet Marttaa, mutta lähemmän tutkimisen jälkeen selvisi, että väri on vain turkissa eli pelastusliivit olivat päästäneet väriä ja se näkyi helposti valkoisesta turkista. Tähän mennessä meillä on siis ollut vihreä koira ja keltainen koira ja nyt vielä pinkki koira!
Sitten vielä lopuksi video vesihirviöstä. Huom. "perämoottori"!
On kyllä niin mahtava ja energinen tuo Martta! Toinen oppi uiskentelemaan <3
VastaaPoistaIhana venekoira! =)
VastaaPoistaPikkusen vaan taisi venekoiraa pelottaa :P ehkä ensi kerralla menee paremmin!
Poista