Mörkö metsässä

Viime viikolla oli lähi metsään ilmestynyt jotain sinne kuulumatonta. En oikein tiedä itsekään mikä ihme tuo on. Näyttää vähän joltain haavilta. Joka tapauksessa Martan mielestä se oli erittäin epäilyttävä ilmestys! Huomasin taas kaukaa, että Martta katsoo sitä todella epäileväisenä ja päätin itse olla sen kummemmin huomioimatta "pussia" ja kävellä vaan reippaasti ohi. Kyllä se koira sieltä perässä tulisi kun huomaisi ettei ole mitään pelättävää.

Käänsin katseeni koirasta pariksi sekunniksi ja sitten oli koira kadonnut! Neitiä ei näkynyt missään suunnassa ja aloin sitten huhuilemaan sitä. No, sehän oli palannut takaisin sinne suuntaan mistä tultiinkin. Ei sillä, en epäillyt hetkeäkään, että koira olisi kokonaan karannut. Kaikki jotka ovat Martan kanssa lenkkeilleet niin, että se on saanut juosta vapaana, tietävät ettei tuo koskaan lähde kovin kauas. Aina pitää vilkuilla, että tuleeko ne sieltä perästä vai ei.

Kutsuin sitten Marttaa luokse ja kyllä se vähän lähemmäksi tulikin, mutta jäi kauemmas haukkumaan. Jonkin aikaa sitä sain suostutella, kunnes se uskalsi varovaisesti hiippailla lähemmäksi. Sain sen suostuteltua pussin alle syömään nameja ja sen jälkeen se ei ollut läheskään yhtä pelottava. Hieman epäilyttävä ehkä.

Seuraavalla metsä lenkillä Martta kyllä huomasi pussin, mutta käveli reippaasti ohi. Kolmannella kerralla se ei kiinnittänyt pussiin mitään huomiota. Ihan niinkuin se olisi ollut siinä aina!

Olen kirjoitellut tänne aiemminkin noista Martan "fobioista", mutta ne ovat tosiaan olleet aina ohi meneviä ja liittyneet uusiin ja kummallisiin asioihin. Löysin Koirat.com:ista lagoton rotuesittelystä tuollaisen tekstin:
"Rotuna lagotto romagnolo luetaan ns. alkukantaisiin työkoirarotuihin. Sillä on vielä tallella monia luonnossa selviytymiseen tarkoitettuja taitoja, esim. varovaisuus kaikkea uutta kohtaan sekä signaaliherkkyys."

Kerroin kasvattajalle tuosta tilanteesta ja hän oli sitä mieltä, että periaatteessa Martta oli vaan fiksu, kun tajusi lähteä kotiin päin pelästyessään (vaikka eihän se ehtinyt kuin max 100m päähän) ja oli samaa mieltä, että kyseessä on vaan selviytymisvaisto.

Ehkä joku voi pitää rotua "epäluuloisena", mutta eihän esimerkiksi Martta ole ollenkaan epäluuloinen uusia ihmisiä tai koiria kohtaan. Päin vastoin! Kaikkia pitäisi päästä moikkaamaan.
 "Muihin koiriin tyypillinen lagotto suhtautuu avoimesti ja positiivisesti. Lagotto ei ole riidanhaastaja, mutta pitää kyllä puolensa tappelun tullen."
Itse en pidä noita "fobioita" sen suurempana ongelmana. Joka kerta naureskelen hölmölle koiralleni ja aina mennään tutkimaan tarkemmin sitä pelottavaa asiaa namien kanssa ;)