Back in business

Onneksi juoksut on vihdoin ohi! Ei se juoksuhousujen kanssa säätäminen haitannut, kun Martta antoi pukea ne kiltisti päällensä. Tarvi vain sanoa "pöksyt" ja Martta tuli luokse, jotta sain laitettua housut takaisin jalkaan. Enemmänkin se hormoonien hyrrääminen oli turhauttavaa.

Käytiin eläinlääkärissä näyttämässä Martalla ollutta pattia - neiti oli vissiin riehunut kepin kanssa ja tökännyt sen rintaansa. Arven alle ilmestyi jälkeenpäin patti, joka oli siinä muutaman viikon ja sitten patti muuttui punaiseksi, joten kävin varmuuden vuoksi näyttämässä sitä. Vastaanotolle tuli myös husky uros, joka sekosi tietenkin ihan täysin haistaessaan juoksuisen nartun. Martta ihmetteli, että mitä tuo toinen huutaa ja riuhtoo... Huskysta lähtee muuten aika komea ääni!

Hiihtolomalla minun täytyi lähteä käymään Seinäjoella ja ei riemulla rajaa, kun matkustaa juoksuisen nartun kanssa! :D Paikallisjunassa Martta oli se, joka rupesi ulisemaan uroksen perään. Uros ei ollut moksiskaan, mutta Martta vain ulisi, kun ei päässyt toisen luokse. Kanssa matkustajat hieman naureskelivat toisen epätoivolle! Intercityssä matkustaminen meni onneksi rauhallisemmin. Paluu matkakin sujui ilman sen suurempia ongelmia (paitsi, että juna oli ihan tupaten täynnä hiihtolomamatkustajista! Onneksi ostin lipun hyvissä ajoin).

Seinäjoella yhdellä lenkillä huomasin poikkikadulla bordercollien, jota lenkitti kolme ehkä ala-aste ikäistä tyttöä. Pian kävi hyvinkin selväksi, että kyseessä on uros. Koira alkoi kiskoa Marttaa kohti ja koiraa pitelevän kaverit huusivat "mee polvilleen!" Ei voitu jäädä siihenkään odottelemaan, että koska uros pääsee paikalle, joten jatkettiin matkaa. Vilkuilin kuitenkin taakse päin ja näytti siltä, että tytöt saivat koiran hallintaansa. No jonkin ajan kuluttua alkoi kuulua takaapäin kiljumista ja kun katsoin taakse päin niin sieltähän koira juoksi kohti hihna perässään - eli oli päässyt tytöiltä karkuun. Onneksi se kuitenkin kuunteli luokse kutsuja ja totteli niitä. En nimittäin olisi halunnut olla kiskomassa vierasta koiraa irti Martan kimpusta. Hieman kävi mielessä, että miksi niin pienet lapset päästetään ominpäin ulkoiluttamaan noinkin voimakasta koiraa...

(c) Marisa

Viikonloppuna päästiin taas pitkästä aikaa treeneihin! Oltaisiin varmaan voitu mennä jo viime viikolla, mutta emäntä kärsi vielä hieman flunssasta. En tiedä johtuiko meidän treenitauolla tehdyistä vieressä kulku harjoitteluista vai lemppari nameista (nakeista), mutta oltiin ensimmäistä kertaa koko treenien ajan ilman hihnaa! Pari kertaa Martta harhautui muiden omistajien luo, mutta tuli kyllä samantien takaisin. Treenaaminen oli niin hauskaa, että Martta meni joitain esteitä ominpäin vaikkei olisi pitänytkään - kunhan vain sai namia! Etenkin putkesta oli hauska juosta läpi.

Ilmoitin Martan Hausjärven ryhmänäyttelyyn, joka on huhtikuussa. Siihen mennessä neidillä on toivottavasti vähän lisää massaa (kasva turkki, kasva!). Aika rimpula se on vieläkin, vaikka turkki ajettiin lyhyeksi jo joulukuussa.