Voiton puolella

Martan juoksut on onneksi kohta ohi.
Ensimmäistä kertaa Martalla lähti juoksujen aikana ruokahalu. Parin viikon ajan se kävi välillä hieman närppimässä ruokaa, mutta useimmiten neiti nyrpisti nenäänsä ruokakupilla ja tyytyi vain juomaan vettä. Kokeilin laittaa nappuloiden sekaan Maukas sika-nautaa tai lohta, jotka ovat aiemmin kyllä maistuneet. Martta malttoi hieman sitä maistaa, mutta suurin osa jäi silti syömättä.
Kun ruoka ei maistunut niin ei myöskään maha toiminut kunnolla, turkinlaatukin alkoi hieman kärsiä eikä Martta ollut ihan oma energinen itsensä. Kysyin Marisalta neuvoa ja se ehdotti, että palkitsisin Marttaa lenkillä omilla nappuloillaan. Sillä keinolla nappulat kyllä maistuikin, mutta kotona ne jäivät yhä kupin pohjalle.
Nyt neidin ruokahalu on onneksi parantunut ja virtaa tuntuu taas löytyvän. Toivottavasti meidän "massakausi" ei ihan hirveästi kärsinyt pienestä omaehtoisesta dieetistä. Viikon päästä nimittäin menemme Hämeenlinnan/Tuuloksen ryhmänäyttelyihin ja vajaan kolmen viikon päästä on ohjelmassa Seinäjoen kansainvälinen näyttely.

Martta olisi moneen kertaan halunnut mennä koirapuistoon, mutta sattuneista syistä ei olla sinne voitu mennä. En ole myöskään uskaltanut pitää Marttaa vapaana yhtä usein kuin normaalisti. En kyllä usko, että Martta olisi karkuun lähtenyt (paitsi ehkä tärppien aikana), mutta viime juoksujen aikana tuli opittua ettei koskaan tiedä milloin jonkun uros koira voi lähteä lenkittäjän hallusta haistaessaan juoksuisen nartun. Parempi siis varmuuden vuoksi pitää oma koira lähellä.
Olemme sitten lenkeillä treenanneet Martan kanssa mm. kanttarellin etsintää ja juoksemista. Juoksun harjoittelu on ollut ehkä enemmänkin emännän omaa treenaamista. Toki Martan kanssa pitää vielä treenata ettei se ole aina hetken juoksemisen jälkeen pökkimässä kuonolla jalkaan, että "nyt nami kiitos!"
Kävimme jokin aika sitten ostamassa jalkaterapeutti ystäväni kanssa minulle uudet "lenkkarit". Päädyimme lopulta Merrellin paljasjalkakenkiin, kun kaikki sovittamani lenkkarit olivat aina jostain kohtaa huonon malliset. Lisäksi nuo ovat "terapeuttisessa mielessä paremmat". Juoksuharjoittelu täytyy vain aloittaa hitaasti ettei telo itseään, kun kengissä ei ole minkään näköistä vaimennusta. Nuo kengät on sen verran hyvät, että taidan laittaa ne Lemmikkimessuille jalkaan jos pääsen sinne taas hommiin!
Saa nähdä pitääkö jossain vaiheessa hankkia jonkin näköinen juoksuvyö tai lenkkeilytalutin, että Martan kanssa juokseminen olisi helpompaa. Onko jollain kokemusta noista erilaisista ratkaisuista? Muistelisin joskus lukeneeni aiheesta Lagottofoorumilta... Pitää kai etsiä se keskustelu sieltä.

Martta auttaa

Olemme myös käyneet keräämässä pupuille lisää mutusteltavaa talven varalle. Keräsimme pajun oksia ja vielä vähän lisää vadelman lehtiä. Niiden kuivaaminen vaan on nyt hieman haasteellisempaa, kun ei parvekkeella ole enää tarpeeksi lämmin. Marttakin yritti kantaa oman kortensa kekoon pajujen keräämisessä. Hetken se seurasi, kuinka mamma kiskoi oksia pajupuskasta. Sitten neiti nousi takajaloilleen, otti oksan suuhunsa ja alkoi riuhtoa puskaa niin että lehdet lenteli suu pielistä :D Harmi etten ehtinyt saamaan tuota videolle, kun kännykkä sekoili.

Aliisa tutkailee parvekkeen pistorasiaa uuden parvekelaatikon päällä

Tällä viikolla isä toi meille vihdoin tilaamani parvekelaatikon, jotta sinne saataisiin pupujen heinät jne. piiloon. Valitettavasti kaverin tuoma heinäpaali oli isompi kuin muistin eikä se mahtunut kokonaan laatikkoon, joten laitoin vain osan paalista sinne ja loput vein varastoon. Isä toi mukanaan myös pupuille ruokaa. Lisää oksia, kuivattuja voikukan lehtiä ja kuivattua apilaa. Joten eiköhän nuo nyt joksikin aikaa riitä! Jos tällä kertaa nuo kaikki muistaisi talven aikana syöttää pupuille, kun ei niitä tarvi säilyttää varastossa asti ;)
Parvekelaatikosta sai lisäksi hyvän pupujen kuvaus paikan (kunhan vaan ulkona on tarpeeksi valoisaa)!