Cointreaun muutosta lähtien olen vaihdellut Hilmaa ja Aliisaa toistensa kerroksiin vuoro päivin. Maanantaina päästin tytöt ensimmäistä kertaa juoksemaan lattialle yhtä aikaa. Tytöt juoksentelivat jonkin aikaa omilla suunnillaan kunnes "eksyivät" metrin päähän toisistaan, olivat hetken paikoillaan ihmetellen toisiaan ja sitten hitaasti korvat höröllä lähestyivät toisiaan. Hilma hyökkäsi Aliisaa kohti niin nopeasti etten ehtinyt itse reagoimaan mitenkään. Hilmalle jäi karvatuppo suuhun ja Aliisa juoksi karkuun.
Muutaman kerran kanit ensin lähestyivät hitaasti toisiaan, Hilma hyökkäsi ja Aliisa juoksi karkuun joko häkin alle tai alakertaan. Aliisa kuitenkin uskaltautui takaisin lattialle ja lähestyi jälleen Hilmaa, kunnes neiti itse lähti jalkaa paukuttaen pois paikalta ennen kuin Hilma ehti tehdä mitään. Ja Hilma jäi paikalleen katsomaan ihmeissään!
Aliisa juoksi jälleen alakertaan ja tällä kertaa Hilma hiipi sinne pian perästä. Useamman minuutin tytöt tuijottelivat ja haistelivat toisiaan - Aliisa turvallisesti vessalaatikossa nököttäen! Kuten arvata saattaa niin tämäkin kohtaaminen päättyi Hilman hyökkäämiseen. Sen jälkeen päätin erottaa tytöt etteivät ne stressaannu liikaa.
Jaksan kuitenkin uskoa, että tytöt vielä tottuvat toisiinsa. Pieni hyökkäily kuitenkin kuuluu asiaan eikä Hilma ollut koko ajan hampaat ojossa hyökkäämässä vaan selvästi osoitti kiinnostusta uutta kaveria kohtaan. Olin kyllä veikannut, että Aliisa olisi se, joka hyökkää eikä päin vastoin.
Seuraavalla kerralla päästän tytöt juoksemaan, kun Aliisa on ollut viimeiseksi asumassa alakerrassa. Hyvin todennäköisesti Hilma puolusti häkissä vain reviiriään.
Viikonloppuna sisko laittoi viestiä, että hänen ekaluokkalaisella tyttärellään on nyt pupukuume! Täti on tainnut tartuttaa sen... ja on ylpeä siitä ;)
Sisko harkitsee, että he voisivat ehkä ottaa jonkun pupuista kesäksi hoitoon ja lupasin, että meiltä sellainen irtoaa :)
Hyvä, että he voivat ottaa "kokeilupupun" ennen kuin päättävät sopiiko kani heille. Toki siskon lapset ovat aiempinakin kesinä käyneet aktiivisesti mummolassa hoitamassa kanejani, joten kanit ei ole mikään uusi juttu. Samainen siskon tyttö oli ennen joulua ilmaissut (tosin hieman kiertäen), että hänellä on ikävä Reiskaa. En kyllä ihmettele, että hänelläkin on ikävä Reiskaa, sillä Reiska oli kaksi vuotias kun siskon esikoinen syntyi ja joka vuosi Reiska oli mummolassa kesähoidossa. Tyttö siis kasvoi Reiskan rinnalla. Reiska oli ja pysyi, vaikka osa kaneista ehti kuolla ja tilalle tuli uusia.
Tämä täti tekee kyllä kaikkensa, että siskon tytär oppii hoitamaan kaniaan kunnolla, mikäli he sellaiseen päätyvät :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti