Menossa mukana

lauantai 6. joulukuuta 2014

Tohvelieläin



Martta on joutunut nyt lähes kahden viikon ajan kulkemaan ulkona tossu jalassaan. Viime viikolla metsälenkillä huomasin, että lumeen ilmestyi punaisia läikkiä. En tiedä oliko Martta astunut metsässä lasinsiruun (en ainakaan itse nähnyt lasinsiruja) vai oliko takatassun varpaan antura revennyt johonkin muuhun terävään, mutta siihen oli ilmestynyt ruma vekki.

Tällä viikolla Martta onnistui jotenkin halkaisemaan yhden etutassun kynnen hermoon asti. Jouduimme siis käymään alku viikosta eläinlääkärissä. Eläinlääkärissä Martta nukutettiin, haljennut kynsi lyhennettiin ja kynnen kärki poltettiin. Lisäksi anturassa ollut palkeenkieli poistettiin, että haava pääsisi paranemaan kunnolla ja haavaa olisi helpompi hoitaa. Palkeenkieli oli menossa kuolioon eikä se ollut arpeutunut kiinni anturaan. Martta oli vielä aika pökerryksissä, kun hain sen eläinlääkäriltä kotiin. Onneksi eläinlääkäristä ei ollut pitkä kotimatka. Totesin nimittäin, että parempi on kantaa potilas kotiin, kun ei jalat oikein meinannut pitää alla. Kävely muistutti enemmän kiemurtelua. Onneksi nukutusaineen vaikutus hälveni parissa tunnissa ja Martta oli jo pian oma itsensä, vaikka kyllä se koko sen illan vinkui kurjaa oloaan.


Martta sai kolmen päivän kipulääkekuurin sekä viikon antibioottikuurin. Emäntä saa nyt jonkin hoitaa avohaavaa sekä lääkitä pikku potilasta! Onneksi Martta antaa siteen olla rauhassa eikä tötteröä tarvitse pitää päässä kuin Martan ollessa yksin kotona. Martta usein nukkuu sohvan alla tai nojatuolissaan, mutta tötterön kanssa neiti ei mahdu sohvan alle - joten Martta on ottanut oikeudekseen loikata sohvalle nukkumaan yksin ollessaan ;)
Myöskään tossu ei ole paljon hidastanut menoa. Ulos lähtiessä Martta usein konkkaa portaat alas kolmella tassulla, mutta sen jälkeen jalassa oleva tossu kummasti unohtuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti