Blogin herättelyä

Muutamaan kuukauteen ei pahemmin ole ehtinyt blogia kirjoittelemaan. Kyllä tuo koiranpennun kasvattaminen vie aika hyvin aikaa (+ muutto jne). Facebookiin olen kyllä aina välillä laittanut kommentteja Martan touhuista ja kuvia/videoita Martasta, kun ei ole tänne asti ehtinyt. Viime aikoina on vaan alkanut tuntua siltä, että jotkut ihmiset ovat hieman kypsyneet mun koira-postauksiin naamakirjassa niin ehkä on parempi, että herättelen blogin taas eloon :P Muutin blogin nimeksi "Martta ja puput" ja vielä pitäisi ulkoasua muuttaa, koska pupuvauvoja ei nyt ainakaan hetkeen ole tiedossa.

Martta ensimmäistä päivää uudessa kodissaan.

Martta on kyllä kasvanut ihan hurjasti siitä kun se meille tuli. Se oli ainakin puolet pienempi kuin mitä se nyt on! Alunperin meidän piti matkustaa Leppävirralle hakemaan Martta, mutta sitten sainkin puhelun viikkoa ennen kuin meidän piti Martta hakea, että kasvattaja tuleekin muutaman päivän päästä Helsinkiin koulutukseen, että jos vaan meille sopii niin pentu tulisi jo samalla kyydillä tänne. Pieni paniikkihan siinä iski, kun ei ollut ehtinyt kaikkea vielä laittamaan valmiiksi. Martta olisi kyllä päässyt hoitoon muille muutaman päivän ajaksi, mutta en halunnut stressata pikkuista sillä, että se joutuisi menemään ennen meille tuloa johonkin toiseen kotiin. Pitkä automatka oli mielestäni ihan tarpeeksi suuri stressi pikkuiselle ja meillä oli kuitenkin jo ruuat yms. oleelliset valmiina.

Neiti nukahti aika nopeasti meille päästyään ja tietenkin ehdin jo ajatella, että ensimmäinen yö menee varmasti hyvin. No, ulinaksihan se meni, joten me siirryttiin Martan kanssa olohuoneeseen nukkumaan. Tai no.. aina kun Martta hiljeni, niin Hilma rupesi tömistelemään, että nukuppa siinä sitten :D

Meillähän oli sitten muutto toiselle puolelle kaupunkia edessä vain kuukausi sen jälkeen, kun Martta tuli meille. Se onneksi pääsi hoitoon Marisalle, jonka kennelin nimissä Martta on. Marisalla oli silloin sattumalta pentue, jotka ovat Martan serkkuja. Marttahan siellä sulautui joukkoon oikein hyvin... neiti mm. meni tätinsä nisälle serkkujensa kanssa!

Martta oikeanpuolimmaisena "pikku pentuna" (huomatkaa koko ero!) (c) Marisa

Martta on tullut hyvin pupujenkin kanssa toimeen. Välillä neiti innostuu hieman liikaa ja leikki uhkaa mennä vähän liiankin villiksi. Jätkähän alusta asti oli sitä mieltä, että Martta on hänelle uusi tyttöystävä (lue: astuu Marttaa aina tilaisuuden tullen)! Reiska taas antaa Martalle köniin, jos neiti tulee liian lähelle ja käy liian ärsyttäväksi. Hilma taas ei ymmärrä muuta kuin juosta karkuun, josta Martta tietenkin vaan innostuu; "Jee, leikitään hippaa!"
Mutta tosiaan Martan mielestä kanit on tosi mielenkiintoisia! Ja suurinta herkkua tuntuu olevan kanin papanat. Niiden lisäksi neiti toki syö myös kanien heiniä ja puupellettejä, joita käytän kaneilla kuivikkeena... toki myös kanin karvat kelpaa! Martan mielestä siis kanin häkki on hänelle vain iso ruokailupaikka!

Martta "ruokabaarissaan".

Meidän tryffelikoira on siis erikoistunut pupun papanoiden etsimiseen ja lenkiltähän se löytää kaikki jäniksen papanat... ja voin kertoa, että niitä löytyy paljon! Ja toki kaikki muutkin lenkillä maasta löytyvät asiat maistuvat; purukumit, nenäliinat, tupakka-askit, tupakantumppejakin se söi ihan pienenä, mutta nyt se on päässyt niistä yli. Ja lenkillähän tuo on ihan mahdoton - kaikkia vastaantulijoita (ja vaikkei tulisikaan vastaan, vaan jos näkee jossain kauempana ihmisen tai koiran) pitäisi päästä tervehtimään. Ei siinä mitään, hyvä että on sosiaalinen eikä päin vastoin, mutta välillä hieman tuppaa hävettämään kun neiti AINA heittäytyy selälleen, rupeaa ulisemaan (kuulostaa siltä kuin kotona ei koskaan paijattaisi!) ja loikkimaan kaikkia vasten. Suurin osa koirista eikä kyllä ihmisistäkään (paitsi koiraihmiset..) oikein pidä tästä hyökkäävästä käytöksestä :D Harkitsen siis syvästi johonkin koirakouluun menemistä, vaikka ne maksaakin maltaita.