Uutta ja pelottavaa

Kävimme tiistaina Martan kanssa hieman seikkailemassa (lue: eksymässä) tässä lähistöllä. Kartoitettiin siis uusia lenkkeily reittejä ja sattumalta eksyttiin jollekin hevostallille. Sillä kertaa kaikki hepat oli kauempana pellolla laiduntamassa, niin Martta joutui tyytymään niiden ihmettelyyn kauempaa. Tänään käytiin sitten uudestaan niitä ihmettelemässä. Martta olisi mielellään mennyt aidan ali tekemään lähempääkin tuttavuutta, mutta joku ilkimys kielsi eikä päästänyt sitä! Kovasti sitä ainakin kiehtoi hevosten jätökset - ehkä ne tuoksuivat yhtä hyviltä kuin kaninpapanat, jotka siis on Martan suurta herkkua.

Aamupäivästä satoi vettä, mutta onneksi myöhemmin päivällä paistoi aurinko. Martta pääsi tekemään jotain uutta ja jännää, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt - se pääsi ekan kerran uimaan. Ja se meni yllättävän hyvin!

Olemme siis epäilleet, että Martta jotenkin pelkää virtaavaa vettä. Se nimittäin alkoi loppu vuodesta yhtäkkiä jarruttelemaan aina, kun lähestyttiin jotain siltaa. Aiemmin niiden ylitys ei tuottanut mitään ongelmia. Tilanne oli todella vaikea ja kasvattajan neuvosta vein Martan jopa syömään herkkuruokaa eri siltojen luo useana eri päivänä - ja ohi menevät ihmiset toljottivat, että mitä ihmettä sä teet, mutta kukaan ei kuitenkaan kehdannut mitään kysyä! Lenkit piti siis suunnitella niin, ettei menty minkään sillan yli ellei sitten ollut todella paljon namuja taskussa. Kasvattajan neuvoista sitä ei voinut väkisinkään siltojen yli kiskoa ja tuskin yli kantaminenkaan olisi ollut hyvästä. Ensin ajateltiin, että se johtuu jotenkin silloista nimittäin kaikki sillat olivat yhtä kamalia. Tilanne kuitenkin helpotti heti kun vedet jäätyivät. Sitten siltojen ylitys onnistui tuosta vaan.
Jäiden sulettua taas jarruttelu tuli jossain määrin kuvioihin. Onneksi ei kuitenkaan yhtä suuressa mittakaavassa kuin aiemmin. Suunniteltiin, että viedään Martta ilmojen lämmettyä kasvattajan koirien kanssa jonnekin uimaan josko se menisi toisten esimerkistä muiden perässä veteen. Jos ei olisi mennyt, niin Martalle oltaisiin laitettu pelastusliivit ja Marisa olisi opettanut sen uimaan.

Nyt kuitenkin neiti meni itse ensin veteen kahlaamaan. Heitin kiven vähän kauemmas ja Martta tietenkin seurasi perässä. Yhtäkkiä pohja katosi tassujen alta ja ilme oli hieman kauhistunut. Kauhea epätoivoinen räpiköinti alkoi ja hetken jo luulin, että mun täytyy mennä pelastamaan se sieltä, mutta nätistihän tuo sieltä räpiköi itsensä kuivalle maalle. Eikä tainnut pahoja traumojakaan jäädä, kun neiti meni vielä uudestaankin sinne räpiköimään! Eikä olisi suostunut lähtemään joen rannasta poiskaan!

Saa nähdä kuinka kovasti tuo vielä innostuu uinnista. Vaikka lagotto onkin tryffelikoira, niin alunperin se on ollut vesikoira ;) Pitää käydä kesän aikana ainakin kerran vanhempieni mökillä, niin se pääsee kunnolla järveen rellestämään. Siellä kun on pitkälti matalaa rantaa.

Ai niin joo... Kävimme viime viikolla kaverin luona kylässä ja siellä oli kamala hirviö - kilpikonna! Marttaa kamalasti kiinnosti Mindy, mutta samalla se pelotti ihan yhtä paljon. Olisi melkein pitänyt ottaa videolle, kun Martta vuoron perään hiipi lähemmäksi kilpparia ja sitten taas äkkiä pakitti pois. Tulipahan semmoiseenkin otukseen tutustuttua!