 |
| (c) Minna |
Lähdimme eilen aamulla todella aikaisin huristelemaan kohti Pohjois-Savoa ja Suonenjoen ryhmänäyttelyä. Mukana oli myös Romeo-poika, joka malttoi automatkalla nukkua auton häkissä - toisin kuin Martta, joka sekä meno että paluu matkan makasi ja katseli maisemia. Ei millään malttanut nukkua, vaikka kyllä se on monilla automatkoilla kiltisti nukkunut.
Marisa kannusti (paineisti) minua jo meno matkalla, että Martta sitten voittaa kaikki ja jää ryhmäkehään, koska Minna, Martan kasvattaja, on tulossa iltapäivästä töidensä jälkeen paikalle moikkaamaan meitä. Meidän siis piti muutenkin jäädä näyttelypaikalle iltapäiväksi, joten eikö olisi hienoa, jos kasvattaja pääsisi katsomaan meitä ryhmäkehässä. Lagottojen kehät oli jo puolilta päivin, joten Minna ei siihen mennessä ehtinyt paikalle.
Hieman meinasi taas jännitys nousta, kun piti siinä kehän reunalla odotella, että ensin arvostellaan urokset ja nuoremmat nartut. Tuomari katsoi taas todella tarkasti kaikki koirat ja tuntui antavan kaikille melko suoraa palautetta koiran kunnosta. Meillä se ei selvästikään keksinyt mistään muusta mitään valitettavaa, joten hän sitten piti minulle puhuttelun Martan "aivan liian pitkistä kynsistä" ja vannotti, että jos minä lupaan leikata ne saman tien niin hän ei kirjaa asiasta arvosteluun! :D Leikkasin ne viimeksi vajaa pari viikkoa sitten samalla, kun leikkasin kotiutuneiden kanienkin kynnet, mutta onhan ne nyt siitä ehtineet kasvaa.
No, Martta oli NUK-1 eli avoimen luokan paras narttu, sai arvosteluksi ERI:n eli oli jälleen erinomainen ja lisäksi Martta sai SA:n eli oli sertin arvoinen. Se siis tarkoitti sitä, että me jatkettiin Paras narttu -kehään kahden muun SA:n saaneen nartun kanssa. Juostiin muutama rinki, tuomari sijoitti meidät ensimmäiseksi ja juostiin vielä kierros lisää. Martta oli PN1 eli paras narttu ja sai toisen sertin (ensimmäinen on Seinäjoelta - vielä tarvitaan yksi valioitumiseen). Jatkoimme siis vielä rotunsa paras -kehään. Meitä vastassa oli hieno vaalea uros, josta oli juuri tullut kolmannella sertillään Suomen muotovalio, joten oletin, että se voittaisi meidät. Yllätyksekseni Martta oli kuitenkin ROP eli rotunsa paras.
 |
| (c) Minna |
Martta menestyi siis juuri niin kuin Marisa oli ennustanutkin ja jäimme odottelemaan ryhmäkehien alkamista ja Minnan paikalle tuloa. Oltiin ilkeitä, eikä kerrottu Minnalle etukäteen, miten meillä meni, joten se selvisi hänelle vasta kun hän ehti paikalle ;)
Samassa ryhmäkehässä oli FCI ryhmien 4 ja 8 rotujen parhaat koirat eli mäyräkoirat ja noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat. En tiennyt miten ryhmäkehässä pitää toimia, mutta katsoin vain mitä muutkin tekevät ja menin perässä! Kauaa meidän ei siellä kuitenkaan tarvinnut olla, kun meidät karsittiin muiden kikkurakarvaisten kera pois jatkosta, mutta eipä tuo harmittanut. Ainakin Minna pääsi näkemään oman kasvattinsa kehässä ja saatiin se mitä lähdettiinkin hakemaan - eli serti ja kaupan päälle tuli vielä ROP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti